Jokaisella oma elämä…

10425892_795730133826165_8327164946688943564_n

Kuva: Petri Mast

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut mitään syvällisempää, pohjautuen omaan arvomaailmaani tai mielipiteisiini. Jostain syystä tällä hetkellä tuntuu, että sosiaalinenmedia on täynnä ties miten radikaaleja tarinoita ja mielenilmauksia. Jokainen ottaa kantaa toisten tekemisiin ja blogit väittelevät toisiaan vastaan. Ei nyt ihan suoranaisesti mutta jos rivien välistä osaa lukea, niin sitä se todellakin on. Ammatilaiset vastaan amatöörit.. jne..

Pakko myöntää, että ovat myös hyvin osanneet herätellä minuakin, vaikka yleisesti ottaen pyrin vain keskittymään omaan elämääni, tuomitsematta tai sen enempää ottamatta kantaa muiden tekemisiin. Tällä tarkoitankin sitä, että olen ihmetellyt miten monet ovat ärtyneet toisten kirjoituksista ja lähteneet soitellen sotaan varmistamaan, että se viimeinen sana jää itselleen sanottavaksi. Kun taas voisi jättää jokaisen mielipiteet omaan arvoonsa ja keskittyä omaan tekemiseen.

Jos tarkemmin mietitään… on meillä jokaisella oma tapa toimia ja elää elämää. Kaikille eri asiat ympäröittävät sen kaiken mitä elämään kuuluu ja mitä pitää tärkeänä ja toisille taas ehkä joku pienempi asia. Omalla kohdallani elämääni on aina kuulunut monta asiaa. Olen hyvin perhe/ystävä- keskeinen ihminen ja melkeimpä kaikki tekemiseni liittyyvät näihin kahteen päätekijään. Lisäksi rakastan urheilua ja sen monipuolisuutta sekä hyvinvointia. Ja vielä muutamia asioita mitä mieleen tulee, on elämän jännitys, kokemukset, matkustelu ja kiireinen arki. Nautin siitä, että on paljon tekemistä ja actionia! Monille elämäni on ihan liian hysteerinen, täynnä ihan liian monta työtä, kaksi koulua, treenit, aika ystävien ja perheen kanssa sekä kaikki muu yllättävä toiminta. (Tottakai reutoutuminenkin mahtuu mukaan 😉 )

Olen myös huomannut miten yhteen asiaan liikaa keskittyminen on kohdallani voinut aiheuttaa taas vähemmän aikaa perheelle, tämä ei tietenkään ole koskaan se mitä haluan. Mutta esimerkiksi kovat työ- tai koulukiireet ovat sillä hetkellä tietenkin päälimmäisenä mielessä enkä välttämättä ole niin läsnä muissa asioissa jos keskityn vaan tiettyy asiaan ja sen ”stressaamiseen”.

Tästä elämän kiireellisyydestä johtuen olen miettinyt tarkemmin näiden kaikkien tasapainoittamista. Koskaan en voisi elää ilman perhettä, joten perheen on aina kuuluttava eniten elämääni, taas minä en ole minä jos en pääse urheilemaan! Lisäksi olen armottoman määräteitoinen ja saavutushaluinen, haluan kouluttautua ja saavuttaa unelmiani. Tämä vain on minun tapani elää…

Mihin haluan ehkä eniten vedota on se, että minusta jokaisen elämä on omalla tavallaan arvokas ja sitä pitää haalia. Kenenkään on turha tuomita sitä mitä teet, jos se aidosti tekee sinut onnelliseksi. Eikä oikeastaan muiden kommenteilla ole mitään väliä, jos itse tiedät mitä teet ja nautit siitä! (Valitettavasti näitä henkilöitä on aina kenellä on tarve ilmaista mielipide muiden elämästä. )

Harva kuitenkaan nauttii, koko elämäänsä toistaen vain yhtä ja samaa asiaa, sen takia jokaisen kannattaa miettiä tarkkaan tekemiään asioita, ja mitä ne saa aikaan omassa elämässä. Miettimättä sitä, että mitä luulet muiden sinulta haluavan. Itsensä on helppo polttaa loppuun tekemällä asioita, jotka eivät anna takaisin yhtä paljon kuin vievät sinulta aikaa. On se sitten työpaikka, harrastus tai ihan mikä tahansa asia elämässä.  Oman elämän tukipilarit kannattaa aina pitää pystyssä, muuten ei vaan kykene elämään omaa elämää onnellisena.

Iloa torstaihin! 🙂

11 kommenttia

  1. Hei

    Kirjoituksesi oli suorastaan upea, jokainen sana kirjoituksessasi osui kohdalleen. Sekä havaitsin monia samanlaisia asioita elämässäni mitä kirjoituksessasi mainitsit, kuten määrätietoisuus, saavutushaluisuus, kouluttautuminen kaikissa uusissa asioissa. Sekä unelmieni jahtaaminen. Itselläni tilanne on enemmänkin se, että suurin osa kaveripiiristäni eivät ymmärrä liikunnan tärkeyttä ja sen tuomia positiivisia vaikutuksia elämään(i). Eivätkä sitä että haluan saavuttaa elämässäni enemmän, enkä tyytyä vain olemaan.
    En oikein tiedä pitäisikö heidän ymmärrättömyys jättää omaan arvoonsa, mutta tiedän sen myöskin aiheuttavan paheksuntaa eräissä ihmissä. Mutta uskon sen kuitenkin johtuvan kateudesta, koska usein eivät itse omista vahvaa itseluottamusta ja määrätietoisuutta.

    Minulle ystävät ovat myöskin tärkeitä, mutta välillä on vaikea olla ystävä ihmisten kanssa, joiden tiedän arvostelevan tekemisiäni yhtenään. Eivät ehkä suoraan minun kuulleni, mutta silloin kun en ole paikalla.

    • Hei!

      Kiitos kommentista, ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Omalla kohdallani olen hyvin huomannut ketä ne ”aidot” kaverit oikeasti ovat. Heidän ei tarvitse edes olla yhtä urheiluhulluja, vaan arvot ovat ennemmin kolahtaneet. Yhteistä ymmärrystä ja tukea löytyy.
      Niinkuin sanoit havaittavissa on omaa epävarmuutta, siitä ettei itse ole niin varma siitä mitä tekee ja taas on varmaan rankka katsoa vierestä kun sinulle sitä on. Toivottavasti hekin ymmärtävät, että kukaan ei ole parempi ihminen vaikka olisinkin itsevarma ja määrätietoinen, vaan meilla kaikilla on ne omat juttumme ja vahvuutemme.

      Mukavaa loppusyksyä/alkutalvea! 🙂

  2. Olen noin 164cm pitkä ja 57kg painava miten minun kannattaisi aloittaa laihdutus. Ongelmia on alavatsan,sisäreisien ja takapuolen kohdalla. Harrastan jääurheilua mutta mitä voisin tehdä lisäki?

    • Hei!
      Olet ihan normaalipainoinen, joten missään nimessä et diettiä tarvitse. Mielummin puhdasta/terveellistä ruokaa tarpeeksi ja voit ottaa lihaskuntoharjoittelun mukaan 🙂

      Treeni-iloa!

  3. Heippa Oona!

  4. Pakko Oona kysyä et onkin hiuslaatu jotenkin huonontunut?:o uusimmissa kuvissa näyttäis siltä!

  5. Eli jos et voi urheilla sinua ei ole olemassa ? Jotenkin tuntuu aika lapsellisilta jutuilta nämä. Niin kuin koko maailma pyöris sun navan ympärillä semmonen tunne jää.

    • Ihan noin kirjaimellisesti en asiaa tarkoita, lähinnä etten olisi omat itseni jos en pystyisi urheilla.
      Koko maailma ei koskaan pyöri kenenkään navan ympärillä ei myöskään minun. 🙂
      Tekstissä lähinnä puhun juuri siitä, että jokaisen tulisi vaan keskittyä omaan elämään ja onnellisuuteen. Eikä juuri siihen että haluisi miellyttää koko maailmaa tai välittäisi muiden negatiivisista kommenteista.

      Mukavaa joulunodotusta 🙂

      • Kiitos, mutta tuskin saan yhtään pakettia 🙂

        No kyllähän tuo nimenomaan kirjaimellisesti sitä tarkoittaa jos sanot että minä en olisi minä ilman urheilua 🙂

        En tiedä musta vain tuntui siltä että pyörii kuin luin tämän jutun 🙂 Se ei tietenkään välttämättä tarkoita että olisit semmosta tarkoittanut tai se niin olisi.

        Olen eri mieltä siitä että pitäisi vain keskittyä omaan elämään ja onnellisuuteen se kuulostaa jotenkin niin itsekkäältä. Ehkä pitäisi keskittyä siihen että yhteisössä olisi kaikilla asiat mahdollsimman hyvin.

        Samaa mieltä olen kyllä siitä ettei maailmaa pidä yrittää miellyttää.

        Semmoistakin olen ajatellut että kannattaa hakea negatiivista kommenteistakin että oisko siellä mahdollisesta jotain opittavaa taustalla eikä sivuuttaa niitä aina olankohautuksella…mutta usein ne ovat toki vain pahantahtoista ininää.

        Hyvää Joulunodotusta sinullekin

        • Tottakai luen kaikki kommentit ihan samalla tavalla ja myös vastaan näihin. Ei väliinpitämätön kannata olla. 🙂

          Tärkeintä todellakin on että yhteisöt voivat hyvin, ajattelen vain että jos jokainen keskittyy itse omaan elämään kommentoimatta muiden, ei tarkoita sitä ettei muut kiinnosta vaan ennemminkin jätetään negatiiviset kommentit pois, jolloin koko yhteisössä olisi parempi fiilis. Sitä se ei missään nimessä tarkoita, ettei muita huomioida millään tavalla. Tällä hetkellä käydään arvostelemassa ja haukkumassa muita nimettömänä, jonka en usko parantavan yhteisön yhteishenkeä millään tavalla. 🙂

          Kiitos paljon 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*