Treeni

Apua kyykkytekniikkaan

Takakyykky on yksi ehkä perinteisimpiä voimaliikkeitä. Kyykky näyttää helpolta, mutta siinä on itsessään liikkeenä monta asiaa, mitkä pitävät saada toimimaan yhdessä, jotta voimantuotto olisi oikea ja ergonomia hyvä. Hyvä on myös muistaa, että ihan takakyykystä on olemassa erilaisia variaatioita, joten jokaisen olisi hyvä miettiä omaan tavoitteeseen sopivinta tapaa. Myös rakenteelliset haasteet voivat tuoda kyykkyyn oman twistinsä. (Jalkojen pituusero, ranganmutkat yms..)

@Joey Palmroos /Nocco

Yleisin haaste, mihin törmään valmentajana lähes jatkuvasti on huono liikkuvuus joka jarruttaa kyykyn liikettä sekä aiheuttaa kyykätessä erittäin huonoja kompensaatioliikkeitä. Selkä menee liian notkolle tai liian kaarelle, alaselkään tulee kippiliike, hartiat ovat edessä, niska jäykkänä, nilkan huono liikkuvuus kippaa kyykyn liian etukenoon. Lisänä usein monilla on lonkankoukistajat ja etureidet niin kireät ettei lantio ojennu lainkaan suoraksi yläasennossa.

Liikkuvuusongelmien lisäksi ilmaantuu paljon ongelmia lihastasapainossa. Osalla on niin vahvat etureidet, että ne dominoivat liikettä ja koko kyykkäys tuntuu vain etureisissä, eikä pakarat aktivoidu lainkaan. Osalla on taas oikea jalka vahvempi suhteessa vasempaan, että kyykky kippaa liikaa oikealle ja oikea tekee jatkuvasti enemmän työtä… lihastasapaino heikkenee siis entisestään, sillä vahvempi puoli työskentelee enemmän.

Perusohjeet takakyykkyyn:
Tanko lepää epäkkäiden päällä, ota tarpeeksi leveä ote tangosta, ettet jännitä niskaa ja hartioita.
Katse kannattaa suunnata kyykyssä suoraan eteenpäin tai etuviistoon, jotta yläkroppa ei kippaa liikaa eteenpäin.
Ota lantionlevyinen tai hiukan leveämpi seisoma-asento. Osaa helpottaa kun jalkaterät ovat hiukan ulospäin.
Pidä keskivartalo tiukkana koko liikkeen ajan. Kun menet alas työnnä aktiivisesti polvia ulospäin.
Mene vain sen verran syvälle, että keskivartalo pysyy hallussa, eikä selkään tule notkoa/pyöristystä tai pahaa kippiä. Vaikka joku sanoisi, että kyykyssä pitää mennä niin syvälle kun pääsee niin sisällytä tähän lauseeseen, että: ”Niin syvälle kun pääsee oikealla tekniikalla!” (Tee mielummin alussa esim. 90 asteen kyykkyä tai boxkyykkyä, ja kun tekniikka toimii niin lisää syvyyttä.)
Varsinkin ala-asennossa keskity, että paino ei ole pelkästään päkijöillä vaan aktiivisesti hae voimantuotta myös kantapäältä, jolloin pakara aktivoituu.
Kun nouset kyykystä ylös sekä lantion että polvien ojennukset tapahtuvat samaan aikaan. Lopussa suorista lantio suoraksi, mutta älä yliojenna tai vie polvia lukkoon.  
Lisäksi painosta riippuen pyri ylösnousu vaiheessa puhaltamaan happi ulos, jotta voimantuotto tehostuu, älä kuitenkaan puhalla liian aikaisin.

Takayykky ei ole pakollinen voimaliike. On olemassa monia liikkeitä, mitkä mahdollisesti sopivat jopa paremmin, tai niistä kannattaa aloittaa ennen kuin alkaa treenata takakyykkyä. Monille esim. gobletkykky, etukyykky ja sumokyykky ovat alussa huomattavasti helpompia tai takakyykkytekniikalla boxkyykky.
Yhdenjalan kyykyillä ja askelkyykyillä pystytään hyvin vahvistamaan puolittaisia eroja.
Ja jos vapaat painot eivät tunnu hyvältä, niin aina voi aloittaa laitteista jotka ovat huomattavasti turvallisempia ja niissä voi vahvistaa jokaista lihasryhmää, kohti sitten toiminnallisempia liikkeitä, mitkä vaativat monen lihasryhmän toimintakykyä sekä hyvää liikkuvuutta ja kehonhallintaa.

Tässä ihan arkistojen aarre, oman kirjan kuvauksista vuodelta 2015!!

Itse monen polvileikkauksen jälkeen pidän takakyykyn yleensä 90 asteessa tai vähän alempana, mutta ihan pohjaan en mene, painojen kanssa. Etukyykky on huomattavasti polville parempi ja sen pystyy hyvin viemään pohjaan asti. Lisäksi treenaan todella paljon yhden jalan kyykkyjä ja erilaisia askelkyykkyjä, eli tosi monipuolisesti oikeestaan ihan kaikkia kyykkyjä.
Suosittelen todellakin, että variot erilaisia kyykkyjä ohjelmaasi, jotta mahdollisimman optimaalisesti ja monipuolisesti kyykyn vaatimat fyysiset ominaisuudet kehittyvät ja saat jalkoihin voimaa. On olemassa aina joku varitaatio mikä sopii, vaikka olisikin esim. leikkauksia takana.

Jos kyykkäys kiinnostaa vieläkin syvemmin suosittelen lukemaan Lihastohtori ”lihiksen” blogit aiheesta. Teksteissä on hyvin selitetty kyykyn perusteet sekä biomekaniikka:
https://lihastohtori.wordpress.com/2013/06/18/jalkakyykky/ &
https://lihastohtori.wordpress.com/2013/09/23/jalkakyykky-osa-ii

Ei muuta kun kyyyykkäämään!

4 Kommenttia

Juoksutekniikka kuntoon!

Juokseminen on älyttömän hyvä ja edullinen tapa liikkua. Juosta voi oikeastaan missä vain ja milloin vain, ainoa asia mihin kannattaa kunnolla satsata on hyvät ja omaan jalkaan sopivat juoksukengät, jotta vältytään isommilta rasitusvammoilta.

Juoksu kehittää meidän hengitys- ja verenkiertoelimistöä, vahvistaen sydäntä sekä buustaa verenkiertoa. Lisäksi juoksu vilkastuttaa aineenvaihdunta, vahvistaa luustoa, kehittää meidän kestävyyskuntoa ja niin juoksu kuin kaikki terveysliikunta- auttavat meitä hallitsemaan stressiä.

Juoksun voi aloittaa kuka vain, jos ei ole terveydellisiä esteitä juoksemiselle. Kuitenkin jokainen harrastus pitäisi aloittaa nousujohteisesti, eikä hypätä heti syvään päätyyn.
Alussa juoksu tuntuu kaikilla painavalta ja rankalta, usein myös tästä syystä monilla harrastus loppuu lyhyeen. Kun emme ole tottuneet johonkin tiettyyn lajiin, kuluu aikaa ennen kuin löydämme hyvän ergonomia ja kuntomme paranee sille tasolle, että rupeamme nauttimaan siitä.
Ensimmäisten viikkojen jälkeen ei kannata heittää lenkkareita kaappiin ja lopettaa juokseminen, koska se tuntuu rankalta vaan aloittaa rauhassa ja totutella keho juoksun kuormitukseen. Ja vasta kun keho tottuu juoksemiseen, kevenee se huomattavasti eikä tapahdu niin suurta hengästymistä.

Juoksutekniikka

Hyvällä juoksutekniikalla saadaan juoksun ergonomia kuntoon, jolloin juokseminen on paljon tehokkaampaa sekä vältetään isommat rasitusvammat. Tässä muutama asia, mihin kannattaa paneutua juoksutekniikan osalta.

  • Pään olisi hyvä olla suorassa linjassa vartalon jatkeena ja katse menosuuntaan, jolloin et joudu jännittämään niskan ja kaulan lihaksia. Lisäksi kasvon lihakset olisi hyvä pitää rentona.
  • Hartiat ovat useimmilla juoksijoista ihan jumissa ja sen näkee jo seisoma-asennosta. Lisäksi juostessa ne nousevat entisestään ja aiheuttavat myös ongelmia hengittämiseen. Yritä pitää hartiat rentoina ja alhaalla, jottei niska- ja hartiaseutu mene jumiin ja happi kulkeutuu keuhkoihin vapaammin.
  • Keskivartalo kannattelee asentoa, joten keskivartalo on pidettävä napakkana ja napa kiinni selkärangassa.
  • Huolehdi, että etureidet ja lonkankoukistajat ovat auki, sillä muuten vartaloa on vaikea pitää pystyasennossa ja voima suuntautuu turhaa maatakohti, eikä eteenpäin. Lisäksi askelpituus lyhenee helposti jos juostaan liian etukenossa. Jos taas yrität ylävartalolla korjata etukenossa olevaa asentoa, tulee yleensä alaselkään notko ja se voi aiheuttaa kipuilua alaselkään.
  • Juostessa tulisi pitää vartalo suorana ja välttää vartalon keinuntaa puolelta toiselle tai liiallista kiertoa.
  • Kädet ovat juoksussa rennosti mukana vartalon vierellä 90 asteen kulmassa ja käsien liike on suoraviivaista, muttei liian jäykkää.
  • Polvien on hyvä osoittaa suorassa linjassa juoksusuuntaan, jottei rasitusta tulisi polviniveleen. Usein jos polvet menevät sisään- tai ulospäin, aiheuttaa juoksu kipua polviin.
  • Lisäksi jalkaterät osoittavat suoraan eteenpäin, liiallinen ulko- tai sitäkierto voi aiheuttaa rasitusvammoja joko jalkapöytään tai säären alueelle.
  • Juoksuaskel rullaa kantapään kautta kevyesti päkiältä varvastyöntöön. Vältä juoksemasta pelkillä päkiöillä, joilloin juoksu on sipsuttavaa etkä saa hyödynnettyä takaketjun voimaa juostessa.
  • Askelpituus riippuu hyvin paljon juoksuvauhdista, eli mitä kovempi vauhti, sitä pidempi ja lennokkaampi on myös usein juoksuaskel. Lisäksi kun lantion saa rennoksi ja lantionalueen jumit pois, pitenee askel entisestään.

Isoimmat ongelmat monilla juoksijoilla on jäykkyys ja harjoittelu on liian yksipuolista, eikä mukana ole ollenkaan juoksua tukevaa lihaskuntoharjoittelua.
Monet juoksun tekniikkavirheet olisivat korjattavissa kun päästään jumeista eroon, varsinkin niska-hartia- sekä rintaranganseudun jumit sekä lonkankoukistajien, etureisien ja pakaran kireydet vievät juoksuasentoa kasaan.
Kun yläkroppa saadaan rennoksi ja irtonaiseksi ja alakropan jumien aiheuttama etukenoisuus pois, paranee asento huomattavasti suoremmaksi. Parhaiten eron huomaa kun happikulkee paremmin ja askelpituus kasvaa.
Lisäksi olisi tärkeä vahvistaa varsinkin jalkojen sekä keskivartalon lihaksia sekä voimantuoton takia, että kehon kannattelun.

Jos haluat parantaa juoksun tehoa, on juoksun lisäksi mukaan otettava myös liikkuvuus-, kehonhallinta- ja lihaskuntoharjoituksia.
Kaikki harjoittelu pitää kuitenkin räätälöidä lajinomaiseksi eikä juntata perus punttiliikkeitä. Toiminnallisemmat lihaskuntoliikkeet sopivat paremmin juoksijoille. Lisäksi oheisharjoittelussa kannattaa huomioida kimmoisuus, jotta juoksuaskel kevenee.

Ei muuta kun lenkille!

Lähteet:

https://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikkumaan/juoksu
https://www.sydansairaala.fi/tietoa/urheilun-aiheuttamat-fysiologiset-muutokset/

https://terveurheilija.fi/harjoittelu/juoksutekniikka/

2 Kommenttia

Ohimenevästä uuden vuoden treenibuumista osa elämäntapaa ja ulkotreeni koko kropalle

Postaus toteutettu kaupallisessayhteistyössä Lappsetin kanssa

Uusi vuosi buustaa monia aina uudestaan treenien pariin mikä on tosi hyvä juttu, mutta miksi emme aloita rauhassa ja keskity siihen, että liikunta olisi osa meidän elämäntapaa, ei pelkkä ohimenevä buumi.
”Kaikki- tänne-heti” – ajattelumaailma on todella inhimmillistä ja moni meistä voi myöntää kuuluvansa tähän joukkoon. Silti pitäisi muistaa että elämäntapa-asioissa se ei ole toimiva ajattelumalli.

Liikuntaa pitäisi harrastaa joka viikko- Liikkuminen pitäisi kuulua meidän arkisiin elämäntapoihin ihan niin kuin nukkuminen ja syöminenkin. Se, että miten liikumme on jokaisen ihan oma valinta ja siihen kannattaakin valikoida ne tavat, mitkä tietää pitävänsä jokaisena viikkona mukana. Arkiaktiivisuus on jo osa liikkumista, mutta jos päivästä toiseen istut työpaikalla, eikä aktiivisuutta viikossa ole kuin lyhyet kävelymatkat, niin on pakko etsiä joku uusi harrastus tai muuttaa omaa tapaa kulkea töihin (jos se on mahdollista).

Aika tuskin on mikään syy, jos avataan viikkoa tarkemmin, niin kyllä sitä aktiivisuutta saadaan pienillä muutoksilla aikaan. Erilaista syiden taakse on helppo tekeytyä, mutta kun kunto romahtaa, loppuu usein kaikki syyt kuin seinään. Loppu peleissä, jokainen meistä haluaa olla terve!
Opimme usein liian myöhään arvostamaan tärkeitä asioita, mikäli ne eivät ole aiemmin tuoneet meille hyvää fiilistä ja tulosta.

Jos heti alkuvuodesta aloittaa niukan dietin ja treenaa hampaat irvessä, ei sellaista kukaan jaksa montaa viikkoa noudattaa. Homma loppuu kuin seinään ja samat elintavat palavat takaisin.
Jokainen tietää, ettei missään asiassa kannata valita alkuun sitä ääripäätä, mutta silti haluamme sen. Nyt kun kyse on terveydestä ei kroppaa kannata rasittaa kahden ääripään välillä vaan löytää järkevä toteutus jostain keskiväliltä.
Yritä löytää joku tapa lisätä arkista liikuumista, ilman että muutat yhtäkkiä kaiken. Ehkä joku uusi laji, viikottaiseksi harrastukseksi tai sitten ihan rutinoi joku tapa, mikä lisää liikuntaa. (Joka torstai kävelen, pyöräile, juoksen töihin tai aina perjantaina teen koiran kanssa pidemmän lenkin…). Mahdollisuuksia on oikeesti tosi paljon, monilla on varmasti lapsi, joka harrastaa- niin lisää samaan aikaan itselle joku tapa liikkua kun lapsi menee harkkoihin.

Tässä vielä toiminnallinen ulkotreeni koko kropalle, mikäli läheisestä treenimaastosta löytyy näitä huikeita ulkotreenipuistoja. Tämä Lappsetin Fitness- teenipuisto löytyy Espoosta, Matinkylän urheilupuistosta. (Jäähallin läheltä).

Ulkotreeni koko kropalle

ROPES- Punnerrusasennossa: Asetu punnerrusasentoon yhden käden varaan. Pidä kroppa tiukkana, suorita köyden ”heilautus” aina yksi käsi kerrallaan yht. 10-15 kertaa ja vaihda kättä.

Soutu- lankkuroikunnasta- Pidä kroppa ihan tiukkana ”lankkuna”, lähde soutamaan lapajohtoisesti rinta kohti tankoa, niin että yläasennossa lavat ovat niin yhdessä kuin mahdollista. 8-10 kertaa.

Bulgarialainenkyykky hypyllä- Aloita liike bulgarialaisenkyykyn ala-asennosta. Lähde ponnistamaan hyppy niin korkealle kuin mahdollista ilman, että takajalka irtoaa korokkeesta. Huomioi pehmeä ja joustava sekä suora polvilinja alastullessa. 10 kertaa/puoli.

1- jalan hidastettu puolikaskyykky korokkeen päällä- Huolehti tukijalan polven asennosta. Pyri siirtämään painopiste tukijalan (korokkeen päällä oleva jalka) kantapäälle, jotta saat pakarasta voiman liikkeeseen. Mene hidastetusti alas niin, että jalka hipaisee maata ja sieltä räjähtävästi ylös. 10 kertaa/puoli.

Pistoolikyykky penkille/korokkeelle- Samantyyppinen kyykky kuin edelle oleva, mutta vieläkin aikaisemmin työnnetään pylly taakse ja painopiste vahvasti kantapään kautta pakaralle. Suorita liike jarruattaen alas penkille asti ja sieltä hae voima uudestaan ja ponnista yhdellä jalalla ylös. 10 kertaa/puoli.

Vuorikiipeilijä- korokkeeseen nojaten- Pidä kroppa staattisessa ”lankku” asennossa, napa kiinni selkärangassa. Ponnista vuorotellen polvi koukkuun ylös. 20 kertaa.

Toes to bar- vatsalihasliike- Nosta jalat suorana niin korkealle kuin mahdollista ja laske jalat hidastetusti alas. Suorita liike rauhallisesti ilman ylimääräistä vartalon keinuntaa. 10-12 kertaa.

Ihan mahtavia treenihetkiä vuodelle 2020!

0 kommenttia

Hyödynnä ulkoliikuntapuitteet ja treenaa ulkona

Lappset treenipuisto-Pasila

Ulkona liikkumiseen ei enää löydy tekosyitä, paitsi ehkä kova myrsky tai pakkaset. Ulkona treenaamisesta onkin tullut oma buuminsa, eikä se riipu enää vaan harrastetoiminnasta, jossa pääsääntöisesti varsinkin kesäkaudella liikutaan ulkona.

Aiemmin kesän hyvien kelien jälkeen ulkona ainoastaan juostiin, hiihdettiin tai sauvakäveltiin. Muut pelit ja ulkolajit loppuivat vähänkin kun ilmat kylmenivät ja kun pelikaudet päättyivät mentiin lajia jatkamaan sisätiloihin. Nyt harrastetoiminnan lisäksi kunnat ovat panostaneet kunto- ja terveysliikkujiin, jotka tykkäävät harjoitella omatoimisesti ilman järjestettyä harrastustoimintaa.

Ulkotreenipaikkoja alkaa olemaan lähes joka kunnassa tai ainakin viereisellä paikkakunnalla. Ulkona ei ole enää pelkkiä pururatoja ja hiihtolatuja vaan reitin varrelta löytyy myös pisteitä joissa voit tehdä vapaasti niin lihaskunto, – kuin liikkuvuusharjoitteita. Lisäksi löytyy ihan omia ”treenipuistoja,” joista ehkä kaikkein tunnetuimmat ovat Lappset– treenipuistot. On tosi hieno huomata, miten kuntia kiinnostaa jatkuvasti enemmän ihmisten terveys ja hyvinvointi. Panostetaan siihen, että jokaisella on myös taloudellisestatilanteesta huolimatta mahdollisuus treenata sekä tuodaan erilaisia liikuntamahdollisuuksia lähelle, joka myös helpottaa kynnystä mennä treenaamaan.

Huomaan itse, että niin kauan kuin kelit sallivat tykkään treenata ulkona. Raitis ilma ei ole yhtään pahitteeksi, kun työskentelee muuten koko päivän sisällä. On ihan mahtavaa, miten paljon enemmän nykyään rakennetaan niin treenipuistoja, kuin eri lajien kenttiä ympäri Suomea. Ja hyvä on myös muistaa, että jokainen voi myös itse toivoa kunnilta enemmän erilaisia liikuntapaikkoja, mikäli niitä ei omassa kunnassa ole. Kannattaa olla aktiivinen ja rohkeasti laittaa toivetta eteenpäin, ilman kuntalaisten aktiivisuutta ei välttämättä tiedetä mihin rahaa laittaa, mutta jos moni toivoo parempia ulkotreeni mahdollisuuksia, uskon että niihin myös satsataan.

Olisi tosi huippua, jos jokainen kertoisi vähän mistä päin löytyy ulkotreenipaikkoja, jotta voimme kaikki jakaa tietoa eteenpäin. Itse tiedän, että esim. Hietsussa, Haukilahden rannalla, Matinkylän urheilupuistosta, Vuosaaren urheilupuistosta, Pasilassa lähellä messukeskusta ja Kartanonkoskella löytyy näitä Lappsetin-fitness treenipuistoja.

Laittakaa kommenttia tulemaan, niin saadaan kaikki treenipaikat kaikkien tietoisuuteen!

0 kommenttia

Treenaatko vain kuluttaaksesi vai kehittyäksesi?

Olen huomannut nyky maailman hektisyyden ja suorituskeskeisyyden lisäksi, että myös treenaaminen on mennyt siihen suuntaan. Treenataan suorituskeskeisesti pieni stressikupla otsassa ja jätetään hymy pukuhuoneeseen odottamaan stressittömimpiä päiviä.

Kuvat: SPORT- Lehti, Kuvaaja: Anni Huovinen

Mitä enemmän kulutat sen parempi treeni- ajattelu on mennyt ihan överiksi. Moni juoksee ryhmäliikunnasta toiseen ja tavoittelee vain kovempia sykkeitä ja intensiteettiä. Kunhan treenissä palaa mahdollisimman paljon kaloreita niin kaikki on hyvin. – Voiko enää surullisempaa tapaa liikkua olla… – mielestäni ei! Saa toki olla asiasta erimieltä, mutta lähtökohtaisesti jos suurin tavoite liikunnan suhteen on kehon kuluttaminen & kaloreiden polttaminen niin joku on pahasti väärin. Ei tarvitse kauaa odottaa kuin keho lyö liinat kiinni ja pahimmassa tapauksessa ylikunto iskee. Ei kenenkään keho jaksa jatkuvaa stressitreeniä.

Itsellä meni teini-iässä treenaaminen överiksi, kun ajattelin että minusta tulee parempi jalkapalloilija, mitä enemmän treenasin. Kun valmentaja sanoi, että olen ylikunnossa- ajattelin tietenkin, että vähän siistiä! Olin ylihyvässä kunnossa! No ei sinnepäinkään! Ylikunto voi tulla ihan kenelle tahansa kun treenaaminen on mennyt täysin pieleen. Kehoa on rasitettu liikaa sen kapasiteettiin nähden, eikä systemaattisesti olla osattu harjoitella oikein. Oikealla tarkoitan oikeaa treeni- intensiteettiä suhteessa palautumiseen. Väsynyttä kroppaa on väsytetty jatkuvasti lisää, jolloin lopulta keho sanoo sopimuksen irti. Onneksi itse palauduin nopeasti täyslevolla, mutta kun ylikunto menee överiksi voi mennä jopa vuosia, että täydellinen palautuminen on tapahtunut.


Jo treeni itsessään kuluttaa, niin kuin ihan kävely ja arkiset asiat elämässä. Kulutusta on hyvä seurata treeneissä, jos ei tiedä syökö esimerkiksi tarpeeksi tai palautuuko. Seuraan itse usein Suunto 9, treenikellosta kuinka paljon yksittäiset harjoituksen kuluttavat tai ihan oma työpäiväni kymmenillä tuhansilla askeleilla, jotta tiedän kuinka paljon tarvitsen oikeasti energiaa. Kun liikkuu paljon, voi olla vaikea hahmottaa kokonaiskulutusta ja helposti tulee mentyä liian vähillä energioilla pitkiäkin pätkiä. Jos en yhtään seuraisi kulutusta, voisi oikeasti vaikea vastata kulutukseen oikealla energian määrällä. Kuluttaminen ei kuitenkaan ole treeneissä tavoitteeni vaan kehittyminen.

Jokaisella saa olla treenissä juuri sellainen tavoite, kuin haluaa. Mutta kun mietitään liikunnan merkitystä on sen tavoite parantaa ja edistää terveyttä ei viedä sitä pois. Kun taas palaat tavoite-ajatteluun niin kumpi edistää terveyttä kehittävä harjoittelu vai kuluttava harjoittelu? Tottakai kehoa pitää rasittaa, jotta se kehittyy mutta tässä tekstissä perimmäinen herättely on kuitenkin siinä, ettei päätavoitteena kannata miettiä kuluttamista vaan kehittymistä. Kuluttamisen sijaan puhuisin kehon sopivasta rasittamisesta kohti omaa tavoitetta. Jolloin ei puhuta niinkään kulutetuista kaloreista vaan hapon sietokyvystä lihaksissa. Tällöin kehitetään kestävyyttä ja lihaksien kestovoimaa, jaksaa treenejä korkeammalla tasolla.

Kun liikut, mieti joskus miksi liikut! Kysy itseltäsi liikutko, koska haluat kuluttaa kaloreita ja laihtua, vai haluat niskahartia-seudun kivut pois, oppia ehkä vetämään yhden leuan, jaksaa töissä paremmin, juosta 3000 m coopertestissä… ja lopuksi voit vielä kysyä itseltäsi mikä näistä tavoitteista on motivoivin ja mihin uskot, että sinulla riittää pitkäjänteisyyttä.

Hyviä treenejä!

4 Kommenttia