Lifestyle

Unkarin Em- turnaus taputeltu

Photos: rugbypeople.net

On ollut onni aloittaa uusi harrastus näin aikuisiällä… nimittäin rugby! Laji josta olen jo vuosia haaveillut, laji joka on tuntunut aina vastaavan omiin ominaisuuksiin sekä laji, jossa voi olla osana jotain suurempaa, nimittäin joukkuetta. Tulimme takaisin Unkarista Suomeen tiistai- yönä Rugby em- trophy turnauksesta. Lyhyesti selitettynä Euroopan naisjoukkueet ovat jaettu 3 ”sarjaan/lohkoon” 1. Grand Prix, 2. Trophy 3. Gonference, joista parhaat 12 maata ovat ensimmäisessä, seuraavat toisessa ja siitä seuraavat 12 viimeisessä. Suomi kisasi tänä vuonna 2. sarjassa ja sijotuimme kahden kesän Em-turnauksen jälkeen seitsemänneksi. Aina 2 parasta nousevat ylempään sarjaan ja 2 heikointa joukkuetta tippuvat alempaan. Eli Suomen naisten 7- maajoukkue pysyi hyvin Trophyssa!

Photos: rugbypeople.net

Photos: rugbypeople.net

Grand Prix:ssä on ammattilaistason joukkueita ja taso on ihan mieletön!! Suomi pääsi edellisvuonna maistelemaan Grand prixin tunnelmaa, mutta ihan vielä taso ei riittänyt siellä pysymään eikä tänä vuonna ihan sinne asti päästi. Suunta ja katse on kuitenkin kirkkaana. Rugby on Suomessa pientä ja harrastajia todellakin otetaan innolla vastaan!!

Yleisimpiä kysymyksiä rugbysta mitä itse usein saan on:

Saako siinä tehdä ihan mitä vaan?– Ei saa, rugbyssa on todella tarkat säännöt miten saa taklata, ja röyhkeästä taklauksesta harvemmin seuraa ilman korttia. Joten kaikki turha vihelletään saman tien pois. Taklaukset pidetään matalina ja maahan viedään ei nosteta ja heitetä. Rankkaa rugby on sekä fyysistä, mutta ei kuitenkaan niin fyysistä kun ehkä luulette.

Mitä suojia on pakko käyttää? – Rugbyssa ei ole pakko käyttää mitään suojia, mutta pehmuste ”pädi”- paitoja, shortseja löytyy,  sekä pehmuste ”scrum” – kypärä eli kaikki suojat täytyvät olla pehmeitä jos niitä haluaa käyttää. Hammassuojia käyttää lähes kaikki, ihan aivotärähdysten varalta sekä toki myös ne suojaavat taklauksissa hampaita. Välillä kyynerpäät heiluvat siihen malliin, että minusta suojat ovat välttämättömät. Itse teetätin omat hammassuojat Dentafitillä, koska halusin oikeasti omaan hammaskalustooni teetetyt hammassuojat, jotka todellakin suojaavat! Jos kaipaat omaan lajiisi (kamppailulajit, jääkiekko, rugby, jefu…) hammassuojia voin todellakin suositella. Hammassuojat tehdään ihan oman purukaluston mukaan ja ne pysyvät hyvin paikoillaan. Täältä löydät lisätietoa Dentafitistä: http://www.dentafit.fi

Onko rugby sama-asia kun amerikkalainen jalkapallo, mutta ilman suojia?- Ei todellakaan, lajit ovat toisistaan ihan erilaisia. Jefussa edetään jaardeja (juoksemalla) ja syötetään vain kerran eteenpäin, rugbyssa edetään juoksemalla ja syöttelemällä palloa aina taaksepäin. Lisäksi Jefu on todella taktinen laji rugbyssa on jokaisella joukkueella oma pelikirja ja kuviot mutta ei ihan niin taktinen kuitenkaan kuin jenkkifudis. Lisäksi rugbyssa pelataan 7 vs 7 pelejä sekä 15 vs 15 pelejä, jotka erovat hyvin paljon toisistaa.  Sekä rugby että jenkkifudis ovat molemmat kontaktilajeja, mutta säännöt ovat ihan erilaiset. Molemmissa tosin on samoja fyysisiä ja pelipaikkakohtaisia ominaisuuksia mistä on kummassakin hyötyä.

Photos: Mark A Brown

Tässä taas pikakelaus rugbysta! Upea laji ja ihan mieletön turnaus takana! Vastailen lajista mielellään lisäkysymyksiin, vaikka olenkin tuore naamari lajin parissa. Konkareita löytyy Suomesta yllättävän paljon, joten voin ohjata haastavimmat kyssärit heille! Tällä hetkellä pelaamme 15 sarjaa Suomessa ja maajoukkueen kanssa kesä on mennyt 7- turnauksissa.

Huippu viikkoa kaikille!

Treenileirille Espanjaan!!

Huomasitteko jo Nocco– kuvakilpailun, josta voit voittaa treenimatkan Espanjan Marbellaan mun ja muiden maiden Noccolaisten kanssa!? – Kyseessä on siis treenileiri Marbellassa, johon osallistuu Nocon urheilijoita muistakin Euroopan maista sekä edustajia ja tottakai heidän kilpailun voittajat. Yhdessä porukkana matkustamme Espanjan lämpöön treenaamaan Mike’s Gymille.

Ohjeet kisaan:
Kisa tapahtuu jokaisen omalla Instagram – tilillä. Ottamalla sun kesäinen sporttikuva Noccomeiningeissä ja tägäämällä siihen @noccofinland sekä #noccocampespana olet mukaa kisassa!

Voittaja voittaa treenimatkan itselleen ja ystävälle, eli nyt jos koskaan on hauska yllättää myös oma ystävä tai puoliso. Lähtö Marbellaan on marraskuussa (2017) ja treenileiri kestää vajaan viikon. Meille tulee varmasti hieno ja unohtumaton reissu. Hyvä porukka ja sporttinen meininki toimii aina, vielä kun päästään äkkii karkuun tulevaa talvea niin kyllä kelpaa!

Voittaja arvotaan ja voitosta ilmoitetaan Instagram- tilin kautta, joten olkaa tarkkana kilpailun päättyessä.
(Kilpailu loppuu 31.8.17) Lisätietoa kilpailusta löydät: TÄÄLTÄ

TSEMPPIÄ SKABAAAN!! 

 

Behind the scenes- Gladiaattorit

Gladiaattoreiden kuvaukset saatin purkkiin perjantaina ja voin kertoa, että ihan mahtava kausi on tulossa. Aloittelin tätä tekstiä jo viime viikolla Tampereella kuvausten aikana, mutta koska työpäivät olivat n. 10h pitkiä eikä taukoja kirjoittamiselle ollut, enkä tietenkään saanut tekstiä teille ulos. Nyt kun tuotantokausi on naputeltu onkin hyvä kertoa fiiliksiä tästä matkasta, joka toki ei ole vielä täysin ohi… syksyllä pääsemme kaikki näkemään lopputuloksen.

En ole koskaan aiemmin ollut tälläisessä projektissa, joten en tiennyt lainkaan mitä se tulisi pitämään sisällään. Arvasin, että rankkaa tulee olemaan, koska yleisesti ihan yhden päivän kuvaukset ovat olleet rankkoja. Lisätään tähän vielä fyysiset urheilusuoritukset ja niihin valmistautumiset sekä tätä soppaa lähes yhtäjaksoisesti puolitoista viikkoa putkeen. Voitte jo kuvitella, että edes sana rankka ei riitä kuvaamaan tätä ajanjaksoa.

Päivä taittui kutakuinkin näin: Aamulla 6-8 välillä herätys ja aamupalan kautta Tähtiareenalle meikkiin. Ensimmäisen jakson kuvaus alkoi 12 aikaan aamupäivästä ja toisen jakson kuvaus 18 aikaan. Illalla kuvaukset saatiin loppumaan 23-24 aikaan, josta suoraan hotellille nukkumaan. Tätä lähes koko ajan putkeen, joten kyllä voin kertoa, että väsymystä oli koko porukalla ilmassa.

Itse urheilusuoritukset eivät tuntuneet fyysisesti niin rankalta, kun vertaa sitä kaikkea muuta hässäkkää mitä ympärillä oli. Ilman hyvää kuvaus, ohjaus, tuotanto, puvustus, maskeeraus ja näyttelijä/urheilija- porukkaa ei kukaan jaksaisi näitä viikkoja. Meillä oli onneksi todella hyvä yhteishenki ja tsemppi päällä alusta asti, joten väsymys oli hauska kuitata hyvällä läpällä ja kaverin tsempillä. Koska kaikilla väsymys ja tilanteen tuoma stressi oli sama, ei siinä edes kehtaa valittaa!

Jokaisesta matkasta oppii ja kokee jotain uutta, meidän porukan nimeksi tulikin viikon aikana ”teamhermosärky”, johtuen siitä hermosärystä, mitä ohjelmaan kuuluvat lajit toivat suurimmalle osalle käsiin. Koska joka päivä tehtiin lajeja putkeen ja joka lajissa jouduttiin joltain osin vääntämään/painimaan/työntämään voi se aiheuttaa lihaskireyksien kautta hermosärkyä. Ruotsin Gladiaattorit varoittivat meitä tästä kivusta ennen kuvauksia, mutta silti se tuli kaikille yllätyksenä. Hermosärkyyn ei meinaa auttaa mikään ja se saa isommankin miehen itkemään. Osakseen hermosärkyä ilmenee, myös siitä ettei hermosto ole ehtinyt palautua fyysisestä kuormituksesta. Tärkeänä apuna olivat Tampereen Urheiluhierojakoulun opiskelijat, jotka auttoivat koko viikon meidän porukkaa hieronnalla, rentoutuksella ja teippauksilla, iso kiitos heille!

Tottakai viikkoon mahtui myös paljon ruhjeita ja kolhuja, mitä urheilussa yleensä aina tulee. Itse nappasin mustan silmän heti kuvausten alussa, mutta onneksi kosmeettiset vammat eivät vaikuta fyysiseen suorituskykyyn. Lisäksi meillä oli alusta asti ammattitaitoinen maskiporukka: Hanna, Rebekka ja Miia, jotka yllättivät ällikällä itseni, kun ihan musta naama saatiin näyttämään normaalilta. Joka aamu he vastasivat meidän kaikkien 16 gladiaattorin maskeerauksista ja hiuksista. On siinäkin iso homma eivätkä vesiesteet ja mustat silmät ainakaan helpottaneet heidän työtään. Kiitos koko maskitiimille!

Koko tuotantotiimi piti meistä todella hyvää huolta ja puitteet ohjelman tekemiseen niin fyysisiin suorituksiin kun kaikkeen muuhunkin olivat loistavat. Itse olen ainakin isoa kokemusta rikkaampi tällä hetkellä, enkä malta odottaa lopputulosta. Studiossa vallitsi alusta asti mahtava henki niin meidän työtiimin, kilpailijoiden kuten yleisönkin puolesta. Ilmapiiri oli erittäin kannustava alusta asti, sekä oli ihan mieletöntä tutustua uusiin ihmisiin tuotannon aikana. Nyt vaan jännitetään syksyyn, miltä lopputulos näyttää Nelosella!!! Todella jännittävää en malta odottaa!!!

Iso kiitos vielä koko tuotantotiimille, jokaisen työnpanos oli yhtä tärkeä!!! <3

Mitä mulle kuuluu?

Olette varmaan huomanneet, että olen kirjoittanut viime viikot tosi harvakseen. Syynä ei todellakaan ole motivaationpuutos tai kirjoittamisinnon lopahdus vain yksinkertaisesti aika. Ajattelinkin kertoa tässä postauksessa vähän mitä mulle kuuluu, mitä kaikkia projekteja elämässäni on tällä hetkellä ja mikä vie bloggaamis aikaa muualle…

Ensimmäinen vuosi täyspäiväisenä yrittäjänä, ilman koulun kolkuttelua olan takana on muuttanut myös arkeani eri suuntaan. Nyt voin sopia töitä joka väliin enkä edes kyseenalaista omia resurssejani, toisin kuin pitäisi. Eli töitä olen painanut joka viikko menemään satalasissa. Valmennuksia, luentoja, koulutusta, kuvauksia ja taas valmennuksia. Rakastan ammattiani ja sen huomaa viikkotuntien määristä. Normaalisti työpäiväni ovat 10h pintaan. Viikonloppuisin kuitenkin pyrin olemaan vapaalla, koska pakko sitä on muutakin elämää olla. 😉

Tough Viking viikinkipäällikön paikka yhdessä Nikon kanssa alkoi maaliskuun loppupuolella. Vastaamme kaikkien aamu, – ja erikoistreenien organisoinnista, suunnittelusta ja vedosta. Ihan megahauskaa ovat olleet ensimmäiset reilu 10 treeniä ja lisää on tulossa syksyn Tough Viking- tapahtumaan asti. Tulkaa ihmeessä mukaan, sillä treenit ovat kaikille avoimet ja ilmaiset. Treeneissä jokainen pääsee haastamaan itseään sekä parantamaan kuntoaan kohti Tough Viking esterata- juoksutapahtumaa. 

Lisäksi ostin ensiasunnon ja tottakai lähes ”pommin”, jonka remppaaminen ei ole ihan vain maalipensselin heilauttelua. Jos oikeasti haluisi niin siellä saisi ihan viikkotyön verran töitä kulutettua jokainen viikko, mutta töiden ohella vain illat ja viikonloput ovat pyhitetty sille. Kylpyhuonetta ja keittiötä emme tietenkään tee itse, mutta jo suunnittelu ja kontaktointi sekä asioiden vienti maalia kohti kestää turkasen kauan! Yksittäisiä asioita tulee kokoajan lisää, mitä enemmän työmaalla aikaa viettää. Koko remonttiprojektista on tulossa kattavaa postausta, kunhan asiat vain etenisivät. Tällä hetkellä vasta pintoja ollaan saatu kuntoon ja keittiöpurettua.

Rugby itsessään vie aikaa: treenit, oheistreenit, pelimatkat, kotisarjapelit ja maajoukkuereissut. Rugby on tehnyt itselleni niin hyvää, aivot narikkaan ja kentälle! Voin kertoa, että koko mieli tyhjenee arjen stressistä kun pääsen kirmaamaan nurmelle ja pelaamaan. Parasta vastapainoa kaikelle ja upeita kokemuksia yhdessä huikeiden tyyppien kanssa. Rugbyn lisäksi omaan harjoitteluun kuuluu noin. 3 voimatreeniä ja 2-3 juoksutreeniä viikkoon.

Ja kirsikkana kakun päälle Gladiaattoreiden uusi tuotantokausi, jossa saan kunnian kantaa Safiirin nimeä! Olen vähän kammoksunut ohjelmien mukaan lähtemistä, mutta kun soitto tuli koskien Gladiaattoreita oli pitkän harkinnan jälkeen mentävä. Äitini sekä hyvä ystäväni sanoi, että tulisin varmasti katumaan, jos en lähtisi mukaan: ”Kadut enemmän sitä mitä jätit tekemättä, kuin sitä mitä teit” – pitää monessakin asiassa paikkaansa. Odotan tätä uutta haastetta todella innoissaan, kuitenkin pitämällä oman meininkini kohdillaan: raikkaudella, sporttisuudella, hyvällä urheiluhengellä ja olemalla oma itseni. Onneksi hahmoni tulee edustamaan näitä arvoja! 🙂

2-9.6.17 Gladiaattorit kuvataan Tampereella, Tähtiareenalla- tulkaa tsemppaaamaan, liput voit ostaa koodilla: gladiaattorit2017  5€ hintaan TÄÄLTÄ! 

Ja voin nyt jo vastata; ”Hirveästi ei tarvitse päivisin katsoa kelloa ja potea turhia tunteja.” Askelmittari näyttää päivittäin jotain 15 000- 25 000 väliltä, iltaisin pystyy vain kaatumaan sänkyyn, ei tietoakaan uniongelmista. Miten sitten jaksan? – tärkeässä roolissa on itseni johtaminen, viikottainen suunnitelmallisuus. Ruokavaliosta, kehonhuollosta ja unesta on pidettävä huolta. Lisäksi kiire tulee usein sykleissä, kun remppa valmistuu voin taas hetken ottaa iisimmin. Ja nuorena sitä jaksaa! 😉

Mahtavaa maanantaita ja viikon alkua kaikille!

Suomenlippu rinnassa

Jalkapallossa nuorten maajoukkueringissä oleminen oli ihan mieletöntä. Jatkuvaa jännitystä, tunnelatausta ja jatkuvaa suorituspainetta. Kärsin samalla kuitenkin lukuisista loukkaantumisista ja pitkästä polvi-operaatio kierteestä, joka vei aina Em- kisoista ulos ja ringistä kauemmaksi. Jokaisella leirillä Suomipaidan pukeminen päälle nosti sykkeen kattoon ja kylmät väreet läpi kropan. Se tunnelataus oli jotain niin ihmeellistä, että en osaa pukea sitä sanoiksi. Jo ensimmäisen maajoukkuekirjeen tippuminen postilaatikosta sai kyyneleet silmiin ja hiustupsut osuivat lähes kattoon niistä riemukkaista tasajalkahypyistä. Urheilijana oleminen on aina ollut itselleni kunnia, jonka eteen olen halunnut uhrata tuhansia tunteja ja aikaa elämästäni, enkä kadu sitä lainkaan.

Kun fudis päättyi luulin jo, etten koskaan saisi sitä samaa sporttista tunneryöppyä aikaan, minkä suomipaidan pukeminen minulle toi… mutta mites kävikään tunteet tulivat triplasti tänä vuonna, kun lähdimme ensimmäiseen naisten seiska-maajoukkereissuun Pariisiin.

Ensimmäinen peli jännitti aivan sairaasti, tutisin koko edellisen päivän ja pelipäivän. Se fiilis kun kannat Suomenlippua rinnassa on vaan niin siistiä! Edustat tätä upeaa maata, muiden hienojen maiden joukossa ylpeänä kansalaisena! Se on vaan niin iso kunnia ja fiilis on todella nöyrä… Nousee aina uudestaan ja uudestaan karvat pystyyn kun puhun tästä, sama jännitys palaa kehoon, kuin peliin valmistautuessa. Onneksi olen päässyt kokemaan tämän tunteen uudestaan ja tottakai siihen jää koukkuun!

Pariisin turnaus oli valmistava turnaus tuleviin EM- turnauksiin ja antoi itselleni sekä koko meidän joukkueelle loistavaa kokemusta yhdessä pelaamiseen sekä myös tuleviin, erittäin koviin vastustajiin. Turnauksessa saatiin kolme kovaa voittoa ja kolme tappiota jäätävän koville jengeille (Ranska, Hollanti, Etelä-Afrikka). Voitot nostivat itseluottamusta ja tappiot toivat pettymysten kautta kovaa nälkää kehittyä lisää! Olen huono häviäjä, mutta se fiilis kun tappiosta noustaan ylös on ”helppoa” voittoa- sata kertaa upeampi matka sekä fiilis on lopulta paljon parempi.

Turnauksessa parasta oli meidän ammattimainen tekeminen sekä se, että pidimme ihan sairaan hauskaa joukkueena. Kehittävät ottelut, tunnelataukset ja sairaan hyvät turnausläpät kruunasivat koko Pariisin reissun. Kiitos koko joukkueelle ihan mahtavasta viikosta ja loppuelämän muistosta, tästä on hyvä jatkaa tuleviin peleihin ja reissuihin!